WeeGee Reads: Metsien äänet kokoaa metsäkirjailijat Tapiolaan
Metsien äänet -ilta yhdistää kirjat ja taiteen WeeGeellä Tapiolassa
Tapiolan Näyttelykeskus WeeGee ja EMMA – Espoon modernin taiteen museo avaavat marraskuun lopun metsän äänille. Sunnuntaina 30.11. järjestettävä WeeGee Reads: Metsien äänet -ilta tuo kirjailijat ja lukijat yhteen pohtimaan, miten metsää kuvataan nykykirjallisuudessa ja taiteessa.
Missä ja milloin?
Tapahtuma järjestetään EMMAssa, osana Antti Laitisen Helisevä metsä -näyttelyä. Iltapäivä rakentuu selkeiksi jaksoiksi, jolloin museokäynti on helppo aikatauluttaa:
- klo 13–13.45: yleisöopastus Helisevä metsä -näyttelyyn (sisältyy museolipun hintaan)
- klo 14–16.30: kirjallisuusohjelma ja siihen liittyvät osuudet
Keitä lavalla nähdään?
Kirjailija Vehka Kurjenmiekka isännöi keskustelua, johon osallistuvat Linnea Kuuluvainen, Olli Sinivaara ja Saila Susiluoto. Tilaisuudessa kuullaan katkelmia kirjailijoiden teoksista, käydään keskustelua metsästä kirjallisuuden näyttämönä sekä varataan aikaa hiljaiselle lukemiselle.
- klo 14–15: kirjailijahaastattelu ja tekstikatkelmia
- klo 15–15.15: kirjamyynti ja signeeraukset
- klo 15.15–16: silent book club – yhteistä hiljaista lukua näyttelytilassa
- klo 16–16.15: yhteinen koontikeskustelu
Miksi espoolaisen kannattaa tulla paikalle?
- Mahdollisuus kokea kuvataide ja kirjallisuus samassa tilassa yhdellä museokäynnillä.
- Tilaisuus kuulla ajankohtaisia kotimaisia kirjailijoita ja kysyä heiltä suoraan metsästä, kirjoittamisesta ja inspiraatiosta.
- Silent book club -osuus tarjoaa harvinaisen luvan pysähtyä ja lukea kaikessa rauhassa taideteosten keskellä.
- WeeGee Reads -sarja vahvistaa WeeGeen roolia lukemisen ja kulttuurin kohtauspaikkana, ei vain näyttelytalona.
Metsä näyttämönä – mitä se kertoo meistä?
Suomalaisille metsä on sekä arkea että myyttiä – lenkkipolku, marjametsä, satumaailma ja talouskysymys yhtä aikaa. Metsien äänet -ilta kysyy, miltä metsä kuulostaa, kun se suodattuu kirjailijoiden kautta teksteiksi. Samalla se tarjoaa kevyen, mutta tärkeän tavan käsitellä luonnon tilaa ja ilmastoahdistusta: ei raportteina ja tilastoina, vaan tarinoina, joihin voi samaistua. Kun metsästä tulee kohtaamisen paikka myös museossa, se ei jää pelkäksi taustamaisemaksi.
