Opiskelijoiden pahoinvointi ei ratkea yksin terveyspalveluilla
Espoo, 6.9.2026. Opiskelijoiden pahaa oloa ei pitäisi käsitellä ainoastaan terveydenhuollossa ratkaistavana mielenterveyskriisinä, arvioi Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön toimitusjohtaja Annika Saarikko Suomenmaan 6.9.2026 julkaisemassa haastattelussa.
Saarikon näkemyksen mukaan osa opiskelijoiden oireilusta liittyy yhteiskunnan rakenteisiin, epävarmuuteen ja yhteisöllisyyden puutteeseen. Silloin vastaanottopalvelujen rinnalle tarvitaan ympäristöjä, joissa nuori aikuinen voi kuulua yhteisöön, saada arkeensa jatkuvuutta ja rakentaa luottamusta tulevaisuuteen.
Kriisisana voi kaventaa kuvaa
Saarikko suhtautuu varauksellisesti mielenterveyskriisi-sanan jatkuvaan käyttöön. Hänen mukaansa se voi ohjata tarkastelemaan hyvin erilaisia elämäntilanteita yhden lääketieteellisen kehyksen kautta.
Opiskelijan ahdistuksen taustalla voi olla esimerkiksi yksinäisyyttä, taloudellista epävarmuutta, sosiaalisten tilanteiden pelkoa tai huolta työpaikan löytymisestä. Suomenmaan haastattelussa Saarikko mainitsee myös ilmastonmuutoksen, sodat, koronapandemian, sosiaalisen median ja koulutusjärjestelmän muutokset.
Näiden tekijöiden esiintyminen ei tarkoita, etteikö opiskelijalla voisi olla hoitoa vaativa mielenterveyden häiriö. Olennaista on tunnistaa, milloin tarvitaan terveydenhuoltoa ja milloin rinnalle tarvitaan ennen kaikkea sosiaalista tukea, turvallista arkea tai muutoksia opiskelun rakenteisiin.
Yhteisö ei korvaa hoitoa
Saarikko korostaa haastattelussa myös mielenterveyspalvelujen merkitystä. Hänen viestinsä ei ole, että vastaanottoja tai hoitoa pitäisi vähentää, vaan että terveydenhuolto ei yksin pysty korjaamaan kaikkia pahoinvointia synnyttäviä olosuhteita.
Ajatus on tärkeä myös palvelujen ruuhkautumisen kannalta. Kun yksinäisyyteen, opintojen kuormitukseen ja tulevaisuuden epävarmuuteen voidaan vastata usealla tavalla, opiskelijan ei tarvitse etsiä jokaiseen ongelmaan ratkaisua samasta ovesta.
Samalla raja on pidettävä selvänä: yhteisöllinen toiminta, vertaistuki ja arjen neuvonta eivät korvaa tutkimusta tai hoitoa silloin, kun opiskelija tarvitsee terveydenhuollon ammattilaisen apua.
Otaniemessä tukea on useassa paikassa
Näkökulma koskee konkreettisesti Espoon Otaniemeä, jossa opiskelee suuri korkeakouluyhteisö. YTHS:n Espoon palvelupiste sijaitsee osoitteessa Otakaari 12.
YTHS ohjaa opiskelijoita ottamaan yhteyttä hoidontarpeen arviointiin YTHSDigin chatin tai valtakunnallisten palvelunumeroiden kautta. YTHSDigissä chat ja oirekartoitus auttavat ohjautumaan tilanteeseen sopivaan hoitoon tai muuhun tukeen.
Aalto-yliopiston Starting Point of Wellbeing puolestaan tarjoaa matalan kynnyksen ohjausta opiskelukykyyn ja hyvinvointiin liittyvissä haasteissa. Kampuksen hyvinvointityötä tehdään yhdessä muun muassa opinto-ohjauksen, opinto- ja uraohjauspsykologien, YTHS:n, UniSportin ja Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan kanssa.
Palvelujen olemassaolo ei vielä takaa, että jokainen löytää oikeaan paikkaan. Selkeä työnjako ja lämmin ohjaaminen palvelusta toiseen voivat ehkäistä tilannetta, jossa kuormittunut opiskelija joutuu itse kokoamaan hajanaisen tukiverkon.
Kansainvälisen opiskelijan polku voi katketa
Saarikko nostaa haastattelussa erikseen esiin kansainväliset opiskelijat. Heidän ongelmansa eivät aina ole ensisijaisesti terveydellisiä, vaan ne voivat liittyä yksinäisyyteen, työllistymiseen, kielitaitoon tai suomalaiseen yhteiskuntaan kiinnittymiseen.
Otaniemessä tämä on olennainen kysymys kansainvälisen opiskelijajoukon vuoksi. Terveyspalvelun, oppilaitoksen, opiskelijayhteisön ja kotoutumista tukevien palvelujen välinen yhteistyö voi ratkaista sen, löytyykö apu ajoissa.
Suomenmaan haastattelu ei sisällä Espoota koskevia mielenterveyden yleisyyslukuja. Sen perusteella ei siis voida päätellä, kuinka suuri osa juuri Otaniemen opiskelijoista kokee yksinäisyyttä, ahdistusta tai hoidon tarvetta.
Toivo rakentuu tavallisesta arjesta
Keskustelussa opiskelijoiden hyvinvoinnista vaarana on, että kokonainen sukupolvi kuvataan pysyvästi väsyneeksi tai rikkinäiseksi. Saarikko painottaa haastattelussa päinvastaista näkökulmaa: työelämään on tulossa tiedostava ja tietoa aktiivisesti hankkiva sukupolvi.
Hyvinvointia voidaan vahvistaa myös arkisilla rakenteilla. Kohtuullinen opiskelukuormitus, mahdollisuus tavata muita, saavutettava ohjaus ja kokemus omasta merkityksestä muodostavat pohjan, jonka päälle terveyspalvelut voivat tarvittaessa rakentaa hoitoa.
Opiskelijoiden pahaa oloa ei tarvitse vähätellä, jotta tulevaisuudesta voidaan puhua toiveikkaasti. Vakavasti ottaminen tarkoittaa juuri sitä, että ongelmalle etsitään oikea ratkaisu eikä kaikkea jätetä yksittäisen opiskelijan kannettavaksi.
