Sote-palvelujen yhteistyö etenee hyvinvointialueilla

Sote-palvelujen yhteistyö etenee hyvinvointialueilla
Kuvituskuva – Wikimedia Commons (Kotivalo), CC BY-SA 4.0.

Espoo, 1.9.2026. Kun sama asiakas tarvitsee terveysaseman, mielenterveyspalvelujen ja sosiaalipalvelujen tukea, ratkaisevaa ei ole vain yksittäisen vastaanoton onnistuminen. Merkitystä on myös sillä, kulkevatko tieto, vastuu ja jatkosuunnitelma palvelusta toiseen.

Sosiaali- ja terveysministeriön ja valtioneuvoston tutkimustoiminnan 1.9.2026 julkaisema tiedote kertoo, että palvelujen toiminnallinen yhdistäminen on edennyt kaikilla hyvinvointialueilla. Toteutustavat, painopisteet ja kehityksen vaihe kuitenkin vaihtelevat.

Nordic Healthcare Groupin ja Helsingin yliopiston toteuttamaa tutkimusta kuvataan ensimmäiseksi valtakunnalliseksi tilannekuvaksi toiminnallisen integraation etenemisestä. Haastatteluihin osallistuivat kaikki hyvinvointialueet sekä HUS, ja aineistoa täydennettiin määrällisellä analyysillä ja asiakirjoilla.

Espoon sosiaali- ja terveyspalveluista vastaa Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue. Se järjestää palveluja Espoon lisäksi yhdeksän muun kunnan asukkaille. Ministeriön tiedote ei kuitenkaan sisällä Espoota tai Länsi-Uuttamaata koskevaa erillistä arvosanaa tai alueiden välistä paremmuusjärjestystä.

1. Palveluketju alkaa asiakkaan tarpeesta

Toiminnallisella integraatiolla tarkoitetaan asiakkaalle näkyvää palvelujen sujuvuutta ja yhtenäisyyttä. Asiakkaan ei pitäisi joutua kokoamaan palveluketjua itse tai aloittamaan tilanteensa selostamista aina alusta.

Tutkimuksen mukaan integraatiota on kohdennettu erityisesti ihmisiin, joilla on laaja tai monimutkainen palveluntarve. Tällaisia ryhmiä ovat ikääntyneet, lapset ja nuoret, mielenterveys- ja päihdepalvelujen asiakkaat sekä vammaispalvelujen asiakkaat.

Hyvin toimiva yhteistyö voi vahvistaa hoidon jatkuvuutta, vähentää päällekkäistä työtä ja auttaa ohjaamaan asiakkaan tarkoituksenmukaiseen palveluun.

2. Tieto ei vielä kulje kitkatta

Tietojärjestelmien yhteensopimattomuus kuuluu tutkimuksessa tunnistettuihin keskeisiin esteisiin. Yhteistyötä hidastavat lisäksi tiedon jakamiseen liittyvät rajoitteet ja epäselvä vastuunjako eri toimijoiden välillä.

Asiakkaalle ongelma voi näyttäytyä katkenneena palveluketjuna, toistuvina selvityksinä tai epävarmuutena siitä, mikä yksikkö vie asiaa seuraavaksi eteenpäin. Organisaatioiden hallinnollinen yhdistäminen ei yksin takaa, että tieto ja vastuu siirtyvät käytännössä sujuvasti.

3. Johtaminen ratkaisee käytännön

Tutkimuksen keskeinen johtopäätös on, että integraatio on ennen kaikkea johtamiskysymys. Yksittäinen toimintamalli ei riitä, jos eri palveluilla ei ole yhteisiä tavoitteita, selkeitä vastuita ja johdon tukea.

Onnistuminen edellyttää tutkimuksen mukaan sitoutumista organisaation kaikilla tasoilla. Myös tiedolla johtamista on vahvistettava, jotta palveluketjujen toimivuutta voidaan seurata asiakkaan kokemuksen eikä ainoastaan yksittäisten yksiköiden suoritteiden perusteella.

4. Taloushyödyt tulevat viiveellä

Palvelujen parempi yhteensovittaminen voi vähentää päällekkäistä työtä ja ohjata voimavaroja tarkoituksenmukaisemmin. Tutkimus ei kuitenkaan lupaa nopeita säästöjä.

Taloudellisten hyötyjen arvioidaan syntyvän välillisesti ja pitkän ajan kuluessa. Alkuvaiheessa tarvitaan investointeja, tietojärjestelmien kehittämistä, henkilöstön aikaa ja muutoksia vakiintuneisiin työtapoihin.

Siksi ensimmäiset kustannukset voivat näkyä ennen mahdollisia säästöjä. Lyhyt tarkastelujakso ei välttämättä kerro, onko uudistus kokonaisuutena onnistunut.

5. Suositukset antavat työlistan

Tutkimuksessa suositellaan asiakasryhmäkohtaisten tavoitteiden ja mittareiden vahvistamista. Lisäksi päätöksenteon tietopohjaa pitäisi parantaa, tiedonkulkua koskevia lainsäädännön tulkintoja selkeyttää ja rahoituksesta tehdä ennakoitavampaa.

Espoolaisen asiakkaan näkökulmasta onnistuminen näkyisi lopulta hyvin arkisissa asioissa: yhteydenotto johtaisi oikeaan palveluun, ammattilaiset tietäisivät sovitut jatkotoimet eikä asiakas jäisi yksin palvelujen väliseen rajakohtaan.

Tutkimuksen kuvaamat esteet ovat suuria, mutta ne eivät ole näkymättömiä. Kun ongelmat voidaan nimetä tietojärjestelmiin, vastuunjakoon, johtamiseen ja rahoitukseen, niihin voidaan myös kohdistaa konkreettisia korjauksia. Palveluketjut eivät muutu yhdellä päätöksellä, mutta suuntaa voidaan parantaa vaihe vaiheelta.

Lähteet