Droonitutkimus paljastaa puiden rakenteen aiempaa tarkemmin
Espoo, 12.8.2026. Uudet drooni- ja laserkeilausmenetelmät voivat tuottaa yksittäisistä puista tarkkaa kolmiulotteista tietoa ilman yhtä laajoja ja aikaa vieviä maastomittauksia. Ilmatieteen laitoksen tutkija Olli Nevalainen kehitti väitöstutkimuksessaan menetelmiä, joilla voidaan arvioida muun muassa puun kokoa, rakennetta, lehtivihreän jakautumista ja hiilensidonnan vaihtelua.
Tutkimus kytkeytyy suoraan Espooseen, sillä väitöskirja tarkastetaan Aalto-yliopiston Otaniemen kampuksella 14.8.2026. Varsinainen uutinen ei kuitenkaan ole väitöstilaisuus vaan 12.8.2026 julkistetut tutkimustulokset ja niiden mahdolliset käyttötavat metsien seurannassa.
Laser ei näe metsää vain vihreänä pintana
Tavallinen laserkeilain mittaa kohteesta heijastuvaa säteilyä yhdellä aallonpituudella. Nevalaisen tutkimuksessa käytettiin yhtä maailman ensimmäisistä useita aallonpituuksia mittaavista laserkeilaimista. Sen avulla puun ominaisuuksia voitiin tarkastella kolmiulotteisesti tavallista monipuolisemmin.
Erityisen kiinnostava tulos liittyy lehtivihreään. Tutkimuksessa pystyttiin havaitsemaan sen määrän vaihtelua ja muodostamaan karttoja siitä, miten lehtivihreä jakautuu puun latvukseen. Lehtivihreän määrä liittyy puun yhteyttämiskykyyn ja antaa tietoa sen terveydestä.
Samalla drooniaineistolle kehitetyt automaattiset menetelmät tunnistivat yksittäisiä puita ja arvioivat tavallisia metsävaratietoja. Metsää voidaan näin kuvata tarkemmin kuin pelkkänä puuston keskiarvona.
Espoossa metsät ovat merkittävä tietokohde
Lähes 60 prosenttia Espoon maapinta-alasta on metsää. Laajoja metsäalueita sijaitsee esimerkiksi Nuuksiossa, Pirttimäessä, Luukissa ja Espoon keskuspuistossa. Metsät tarjoavat elinympäristöjä, virkistysmahdollisuuksia ja ekosysteemipalveluja sekä sitovat hiiltä.
Espoon kaupungin metsien hoidossa pyritään sovittamaan yhteen luonnon monimuotoisuus ja kasvavan kaupungin virkistyskäyttö. Alueittaisia hoitotoimia suunnitellaan luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelmissa, joiden valmistelussa kuullaan asukkaita ja muita sidosryhmiä.
Puutasolle ulottuva kaukokartoitus voisi tulevaisuudessa täydentää tällaista suunnittelua. Se voisi auttaa tunnistamaan muutoksia, kohdentamaan tarkempia maastokäyntejä ja seuraamaan puuston kehitystä samoilla alueilla eri vuosina.
Tutkimustulos ei vielä merkitse käyttöönottoa
Ilmatieteen laitoksen tiedotteessa ei kerrota, että Espoon kaupunki olisi ottamassa tutkimuksessa kehitettyjä menetelmiä käyttöön. Kyse on tutkimuksesta, joka osoittaa, millaista tietoa uusilla sensoreilla ja automaattisella aineistonkäsittelyllä voidaan tuottaa.
Puutason mittaustieto ei myöskään yksin ratkaise, miten kaupunkimetsää pitäisi hoitaa. Päätöksissä tarvitaan lisäksi tietoa lajistosta, ekologisista yhteyksistä, virkistyskäytöstä, turvallisuudesta ja asukkaiden näkemyksistä.
Tutkimuksen vahvuus on mahdollisuudessa tehdä näkymättömästä näkyvää. Kun puiden rakennetta ja elinvoimaisuuteen liittyviä muutoksia voidaan seurata järjestelmällisesti, metsien hoidolle ja ilmastotutkimukselle syntyy aiempaa tarkempi tietopohja.
