Peltipurkista hillopurkkiin – Pickle Free tuo kansainvälisen taideviittauksen Espoon kulttuurikeskukseen

Peltipurkista hillopurkkiin – Pickle Free tuo kansainvälisen taideviittauksen Espoon kulttuurikeskukseen
Kuvituskuva – Pexels (Anete Lusina).

Espoon kulttuurikeskuksen kolmannen kerroksen nurkassa alkaa maanantaina 8.12. jotakin hyvin pientä mutta sitäkin äänekkäämpää. Lari Suomisen videoteos Pickle Free kolisee vanhassa kuvaputkitelevisiossa ja kysyy, kuka saa vuonna 2025 potkia purkkia – ja kenen meteliä yhteiskunta suostuu kuulemaan.

Kunnianosoitus David Hammonsille

Teos kurkottaa taidehistoriaan ja viittaa yhdysvaltalaiseen taiteilijaan David Hammonsiin. 1990-luvun New Yorkissa musta mies potki yön pimeydessä metallista ämpäriä pitkin katua. Jokainen kova kolahdus kertoi jotain rodusta, turvattomuudesta ja siitä, millaista on liikkua kaupungissa, jossa oma olemassaolo kyseenalaistetaan. Ele oli yksinkertainen, mutta latautunut – kuin performanssi, jossa ääni jatkaa puhumista silloinkin, kun katsojat ovat jo hiljenneet.

Purkin kolina vuonna 2025

Suominen siirtää tämän eleen Helsinkiin vuonna 2025. Peltiämpäri vaihtuu säilykepurkkiin, ja katutila siirtyy sisätilaan. Nyt purkkia potkii valkoinen mies, ja ympäröivä todellisuus on toinen: toisenlainen historia, toisenlainen uhka. Kolina on silti yhtä kova. Teos kysyy, mitä tapahtuu, kun sama liike toistetaan toisenlaisen kehon ja taustan kautta – kenelle annetaan lupa protestoida ja keneltä odotetaan hiljaisuutta.

Purkki metaforana taiteelle ja rahoitukselle

Tyhjä metallinen kurkkupurkki ei ole vain esine, vaan metafora. Kurkut säilötään, jotta ne säilyvät, samoin kuin muistot, merkitykset ja taiteelliset eleet säilötään arkistoihin, gallerioihin ja toistoihin. Hammonsin alkuperäinen teko on ”purkitettu” ja siirretty ajassa ja paikassa eteenpäin. Materiaali pysyy – pelti kolisee edelleen – mutta sisältö on muuttunut. Suomessa vuonna 2025 taiteen ja kulttuurin rahoitus on paineessa ja tukia karsitaan. Kun purkkia potkitaan nyt, kolina voi kuulostaa myös tyhjeneviltä budjeteilta.

Pieni teos, intensiivinen kokemus

Pickle Free on teknisesti pieni mutta intensiivinen teos: värillinen ja äänellinen 8 millimetrin filmi, jonka kesto on hieman yli viisi minuuttia. Liikkuva kuva on kuvattu Perttu Inkilän kameralla, ja äänimaailmasta vastaa äänisuunnittelija Jani Hietanen. Valmis teos esitetään vanhassa kuvaputkitelevisiossa, jonka ympärille pingotetut mustat satiiniverhot rajaavat tilan melkein intiimiksi alttariksi. Pieni ruutu hehkuu kuin muistikuva, joka kieltäytyy hiipumasta.

Kuutio tilana ja kokemuksena

Katsojan kokemus alkaa jo ennen kuin kuva käynnistyy. Kuutioon astuessa tilan mittakaava muuttuu: suuren kulttuurikeskuksen sisällä on yhtäkkiä pieni, hämärä huone, jossa yksi televisio ja yksi purkki saavat kaiken huomion. Kolina tuntuu välillä liioitellun isolta suhteessa siihen, mitä ruudulla tapahtuu. Se onkin osa kysymystä: onko purkki vain kaikupohja, joka toistaa jotain mennyttä, vai onko sisällä sittenkin vielä jotakin, mikä haluaa ulos?

Osa Tulevaisuustarinoiden Taideiskuja

Teos on osa Tulevaisuustarinoiden Taideiskuja, Espoon kulttuuripalveluiden kokonaisuutta, jossa taide astuu esiin kuin yllätyksellinen tietoisku. Taideiskujen kautta tarkastellaan tulevaisuutta, ekologista ja sosiaalista kestävyyttä sekä ihmisen ja ympäristön välistä suhdetta. Pickle Free tuo tähän keskusteluun viillon kulttuuripolitiikasta: mitä tapahtuu, kun tulevaisuuteen kurkotetaan samaan aikaan, kun nykyhetken rahoituspohjaa kavennetaan?

Galleria Takakontista Kuutioon

Pickle Free liittyy myös Galleria Takakontin tarinaan. Alun perin konsepti on maailman pienin taidegalleria, joka löytyy pickup-auton perästä ja liikkuu pitkin kaupunkia ja peltojen reunoja. Nyt sama idea supistuu Espoon kulttuurikeskuksen kolmannen kerroksen Kuution seinien sisään: liikkuvan takakonttigallerian henki, pienuus ja omalakinen tila tuodaan valkoisen kuution sisälle ja annetaan sen kolista siellä.

Näyttelyn ajankohta ja käytännön tiedot

Teoksen voi nähdä Espoon kulttuurikeskuksen Kuutiossa 8.–14.12.2025 talon aukioloaikojen puitteissa. Avauspäivänä maanantaina teos käynnistyy klo 14, ja viimeinen mahdollisuus kokea purkin kolina on sunnuntaina klo 16.30. Näyttelyyn on vapaa pääsy, joten kynnys astua sisään on yhtä matala kuin teoksen esittämä kysymys: mitä sinulle merkitsee se purkki, jonka äänen sinä annat kuulua?

Lähteet