Gynekologille ei tarvitse mennä automaattisesti kahden vuoden välein
Espoo, 4.10.2026. Ajatus siitä, että jokaisen naisen pitäisi käydä gynekologilla automaattisesti kahden vuoden välein, ei vastaa nykyistä yleistä suositusta. Gynekologi ja kliininen seksologi Leena Väisälä käsitteli aihetta MTV Uutisten 4.10.2026 julkaisemassa haastattelussa.
Vastaanottokäynnin tarve riippuu esimerkiksi oireista, käytössä olevista hoidoista ja henkilön omasta tilanteesta. Samalla on tärkeää erottaa toisistaan gynekologin vastaanottokäynti ja väestölle järjestettävä kohdunkaulasyövän seulonta.
Onko kahden vuoden sääntö voimassa?
Ei yleisenä ohjeena kaikille. Väisälä kertoi MTV:n haastattelussa, että aikaisemmin käytössä ollut ajatus säännöllisestä käynnistä parin vuoden välein ei enää ole yleinen suositus.
Jos ihmisellä ei ole oireita, seurattavaa sairautta tai muuta hoitoa, vastaanottokäynnin aikataulua ei siis tarvitse rakentaa yksinomaan kahden vuoden kalenterisäännön ympärille.
Entä hormonihoidon seuranta?
Tilanne on toinen silloin, kun käytössä on hormonihoito. Väisälän mukaan tällöin gynekologilla käydään vähintään kahden vuoden välein. Vastaanotolla arvioidaan hoidon hyötyjen ja haittojen suhdetta sekä sitä, onko hoitoa tarkoituksenmukaista jatkaa.
MTV:n haastattelussa kahden vuoden väli yhdistettiin myös reseptin voimassaoloon. Kyse on siis hoidon seurannasta, ei kaikille naisille tarkoitetusta yleisestä tarkastusvälistä.
Miten seulonta liittyy tähän?
Suomen Syöpärekisterin mukaan kohdunkaulasyövän seulontaan kutsutaan 30–65-vuotiaat naiset viiden vuoden välein. Osa hyvinvointialueista kutsuu seulontaan myös 25-vuotiaita.
Seulontakutsu ei tarkoita samaa kuin henkilökohtainen gynekologinen tarkastus. Vastaavasti vastaanottokäynti jonkin muun syyn vuoksi ei muuta väestöseulonnan kutsurytmiä.
Milloin vastaanotolle kannattaa hakeutua?
Väisälän mukaan vastaanottokäynti on perusteltu silloin, kun käytössä on seurattava hoito, ilmenee gynekologisia oireita tai jokin omaan terveyteen liittyvä asia herättää huolta.
Oireiden kanssa ei ole tarkoituksenmukaista odottaa seuraavaa seulontakutsua vain siksi, että seulontaväli on useita vuosia. Väestöseulonta ja oireiden tutkiminen palvelevat eri tarkoituksia.
Espoossa asuvan kannalta keskeinen viesti on sama kuin muualla Suomessa: yhtä kaikille sopivaa vastaanottorytmiä ei ole. Oma hoitotilanne, mahdolliset oireet ja viralliset seulontakutsut muodostavat yhdessä järkevämmän lähtökohdan kuin vanha yleinen kahden vuoden sääntö.
