Laajat suojelualueet hidastavat pohjoisten lintujen taantumista

Laajat suojelualueet hidastavat pohjoisten lintujen taantumista
Kuvituskuva – Unsplash (Narahari K R).

Espoo, 13.9.2026. Suojelualueen koolla on merkitystä sille, miten kylmään ilmastoon sopeutuneet linnut selviytyvät muuttuvissa oloissa. Suurilla suojelualueilla niiden kannat ovat säilyneet vahvempina kuin pienillä alueilla, kertoo Maaseudun Tulevaisuuden 13.9.2026 käsittelemä Helsingin yliopiston johtama tutkimus.

Havainto tuo esiin suojelun mittakaavan: pieni arvokas luontokohde ja laaja yhtenäinen alue eivät välttämättä turvaa samoja lajeja yhtä tehokkaasti.

Tutkimuksen aineisto

Sata lintulajia
Tutkimuksessa seurattiin lintukantoja Suomen suojelualueilla.
Viisi vuosikymmentä
Aineisto perustui pitkäaikaisiin pesimäkauden linjalaskentoihin.

Laskentoja ovat tehneet Metsähallitus, Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus ja BirdLife Suomi. Pitkä seuranta mahdollistaa kehityksen tarkastelun yksittäistä pesimäkautta laajemmin.

Suuri alue vaimentaa muutoksia

Maaseudun Tulevaisuuden mukaan kylmään sopeutuneet lajit taantuivat pienillä suojelualueilla selvemmin. Tällaisia lajeja ovat esimerkiksi järripeippo ja lapintiainen.

Yksi mahdollinen selitys on suurten alueiden vakaus. Pieni suojelualue voi olla herkempi ympäröivän maankäytön muutoksille. Laajalla alueella myös lintupopulaatio voi olla suurempi, mikä pienentää paikallisen häviämisen riskiä.

Tulos ei tarkoita, että pienet suojelualueet olisivat tarpeettomia. Tutkimuksessa monet lämpimään sopeutuneet lajit olivat runsaampia juuri pienillä alueilla.

Nuuksio ei ole irrallinen saareke

Espoon kaupungin mukaan Nuuksion kansallispuisto on kaupungin suojelualueista pinta-alaltaan laajin. Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ei silti rajoitu kansallispuistoon tai muihin suojelurajojen sisällä oleviin kohteisiin.

Kaupunki korostaa luonnonsuojelun ohjeissaan myös alueiden välisiä ekologisia yhteyksiä. Suojelualueiden ulkopuoliset metsät, muut elinympäristöt ja niitä yhdistävät viheryhteydet ovat osa kokonaisuutta, jota pyritään turvaamaan kaavoituksessa.

Espoo kerää luontokartoituksilla tietoa muun muassa uhanalaisten lajien elinympäristöistä ja lintuvesistä. Tietoa käytetään rakentamisen sijoittamisessa ja uusien suojelualueiden suunnittelussa.

Valtakunnallinen tutkimustulos ei yksin kerro Nuuksion yksittäisten lintulajien kehityksestä. Se tarjoaa kuitenkin perusteen tarkastella suojelua myös alueiden koon näkökulmasta. Paikalliset luontokartoitukset puolestaan auttavat tunnistamaan, missä suojelu ja elinympäristöjen yhteyksien säilyttäminen ovat tarpeen.

Lähteet