Raportti: Suomi tarvitsee selkeämmän tuen maanpakoon tulleille toimittajille

Raportti: Suomi tarvitsee selkeämmän tuen maanpakoon tulleille toimittajille
Kuvituskuva – Wikimedia Commons (Josefiina Alanen).

Espoo, 3.5.2026. Helsingin Sanomain Säätiön 3.5.2026 julkaisema tiedote ja samana päivänä julkaisuvapaa selvitys nostavat esiin vakavan puutteen: Suomeen maanpakoon tulleiden toimittajien tuki on vähäistä ja satunnaista. Selvityksen mukaan ongelma ei ole vain turvan saamisessa, vaan myös siinä, pääseekö toimittaja jatkamaan ammattiaan Suomessa.

Mistä raportti kertoo?

Valtiotieteiden tohtori Hinni Aarninsalon tekemä selvitys tarkastelee Suomessa asuvien maanpakolaistoimittajien asemaa, tuen tarpeita ja mahdollisuuksia työskennellä journalistina. Selvityksen tilasi kahdeksan suomalaista sananvapauden ja journalismin alan toimijaa.

Tiedotteen mukaan Suomi on monilla mittareilla sananvapauden kärkimaita, mutta maanpakoon tulleiden toimittajien tukirakenteissa on merkittäviä aukkoja. Suomessa ei ole monien maiden käyttämää hätäviisumijärjestelmää, ja journalistisen työn jatkaminen on vaikeaa erityisesti silloin, jos suomen kielen taito ei ole täydellinen.

Mitä ratkaisuja nostettiin esiin?

Selvityksessä ratkaisujen painopiste on käytännön mahdollisuuksissa. Turvallinen oleskelu ei yksin riitä, jos toimittaja menettää samalla ammattinsa, verkostonsa ja yleisönsä. Raportissa nostetaan esiin hätäviisumi, yhteisömediat, työllistymismahdollisuudet ja suomalaisen toimittajayhteisön vahvempi tuki.

  • Hätäviisumi: nopeampi väylä tilanteisiin, joissa toimittaja tai hänen perheensä on välittömässä vaarassa.
  • Yhteisömediat: mahdollisuus jatkaa työtä omalle kieli- tai maayhteisölle myös Suomessa.
  • Työmahdollisuudet: enemmän harjoitteluja, projekteja ja yhteistyötä suomalaisissa medioissa.
  • Verkostot: tuki, joka ei jätä tulijaa yksin uuden järjestelmän keskelle.

Espoossa aihe koskee myös lukijoita

Espoo on kansainvälinen kaupunki, jossa arki rakentuu monista kielistä, taustoista ja tietolähteistä. Siksi kysymys maanpakolaistoimittajista ei ole kaukainen. Se liittyy siihen, millaista tietoa eri yhteisöt saavat, miten virheellistä tietoa torjutaan ja kuinka moniäänisenä suomalainen julkinen keskustelu säilyy.

Raportin toivoa antava puoli on se, että ratkaisut ovat tunnistettavissa. Kyse ei ole vain suuresta periaatteesta, vaan konkreettisista rakenteista: luvista, työmahdollisuuksista, toimitusten asenteista ja siitä, että turvallinen maa antaa myös mahdollisuuden käyttää omaa ammattitaitoa.

Sananvapaus tarvitsee käyttöä

Sananvapaus ei toteudu pelkkänä oikeutena paperilla. Se tarvitsee tilaa, työtä ja yleisöjä. Jos Suomi haluaa olla sananvapauden kärkimaa, maanpakoon tulleiden toimittajien tukeminen voi olla yksi tapa vahvistaa sekä demokratiaa että yhteiskunnan tiedonkestävyyttä.

Lähteet