Avoimien opetustilojen kritiikki koskee myös Espoota – koulusuunnittelu hakee nyt selkeämpiä rajoja

Avoimien opetustilojen kritiikki koskee myös Espoota – koulusuunnittelu hakee nyt selkeämpiä rajoja
Kuvituskuva – Wikimedia Commons (Drefer), CC BY-SA 4.0.

Espoo, 5.4.2026. Verkkouutisten 5.4.2026 välittämässä Ylen haastattelussa opetusministeri Anders Adlercreutz arvioi, että suuret avoimet opetustilat olivat virhe. Lausunto osuu suoraan myös Espooseen, jossa kouluja rakennetaan ja uudistetaan jatkuvasti. Kun kaupunki puhuu moderneista ja monipuolisista oppimisympäristöistä, valtakunnallinen linjapuhe vaikuttaa samalla siihen, millaista työrauhaa, akustiikkaa ja turvallisuuden tunnetta uusissa tiloissa tavoitellaan.

Keskustelu ei jää Espoossa teoriaksi

Espoon omissa aineistoissa korostuvat uudet koulut ja monipuoliset oppimisympäristöt. Siksi avoimia tiloja koskeva kritiikki ei ole vain arkkitehtuurikeskustelua, vaan käytännön kysymys siitä, millaisissa tiloissa lapset opiskelevat seuraavat vuosikymmenet. Jokainen uudisrakennus ja peruskorjaus tekee keskustelusta konkreettisen.

Suunnanmuutos tiiviisti

Opetustila

Aiempi painotus: suuret avoimet yhteistilat ja laajat näkymät.

Nyt korostuva suunta: selkeämmät luokkahuoneet, joita täydentävät pienemmät tilat.

Oppilaan kokemus

Aiempi painotus: tilatehokkuus ja muunneltavuus olivat etusijalla.

Nyt korostuva suunta: työrauha, vetäytymismahdollisuus ja turvallisuuden tunne nousevat tärkeämmiksi.

Suunnittelun laatutekijät

Aiempi painotus: avoimuus korosti yhteisyyttä, mutta saattoi samalla lisätä melua ja levottomuutta.

Nyt korostuva suunta: akustiikka, pienempi mittakaava ja tilojen hallittavuus painottuvat aiempaa enemmän.

Mitä tämä merkitsee espoolaiselle perheelle

Espoon kouluverkko kasvaa kaupungin mukana, joten valtakunnallinen viesti näkyy täällä todennäköisimmin siinä, millaisia kompromisseja tulevissa hankkeissa tehdään. Kysymys ei ole vain siitä, montako oppilasta rakennukseen mahtuu, vaan siitä, kuinka moni jaksaa siellä keskittyä päivän loppuun asti.

Adlercreutz nosti esiin myös rauhoittumistilat ja koulun mittakaavan. Ne ovat juuri niitä asioita, joilla iso koulukokonaisuus voidaan saada tuntumaan lapselle pienemmältä. Espoossa keskustelu ei siis koske vain seiniä ja ovia, vaan oppimisen rytmiä, ääntä ja oloa niiden sisällä.

Lähteet