20v-juhlaviikko: Sunnuntai: Muoviaika – lyhytelokuvia 60-luvun tulevaisuudesta

Sunnuntaina 18.10. juhlimme WeeGeellä talviteloille siirtyvää Futuro-taloa!

Elokuvaohjaaja, kuvataiteilija Mika Taanila on kuratoinut Futuron aikakautta juhlistavan Muoviaika-elokuvanäytöksen, jonka jälkeen hän pitää Futuro-talolla opastuksen. Elokuvanäytökset esitetään EMMAn Luova-tilassa klo 11.30 ja 14.30.

Muoviaika – lyhytelokuvia 60-luvun tulevaisuudesta

 

Espoolainen arkkitehti Matti Suuronen suunnitteli muovisen Futuro-talon vuonna 1968 yhteiskunnallisten ja kulttuuristen myllerrysten keskelle. Lyhytelokuvanäytös sisältää elokuvia teemoista, jotka heijastavat 1960-luvun tekno-optimistista aikaa, johon Futuro syntyi.

 

Lyhytelokuva Magic Molecule (1964) on maineikkaan National Film Board of Canadan tuottama visionäärinen panoraama muovimateriaalinen potentiaalista tulevaisuuden maailman alkuaineena ja lähes ehtymättömänä luonnonvarana.

 

Stan Vanderbeekin varhainen tietokoneanimaatio Poemfield No. 7 Peace (1967-68) voidaan nähdä abstraktina vetoomuksena maailmanrauhasta sekä toisaalta myös vertauskuvana ihmisen ja koneen kitkaisesta rinnakkaiselosta: “There is no way to peace. Peace is the way. No more war.” Lillian Schwartzin ja Ken Knowltonin kineettinen animaatio UFOs (1971) puolestaan visualisoi sisäavaruuden happoisia näkyjä.

 

Lyhyet mainoselokuvat kuvaavat usein aikansa henkistä ilmapiiriä kirurgisen tarkasti. Simca, lentävä lautanen (1966) on todiste ufohavainnosta Tapiolan Keskustornin luona. Charles Wilpin sovinistista asenteita ja kolonialismia peilaavat Afri-Cola -mainospalat (1968) nähtiin Harald Szeemannin kuratoimassa Kasselin Documentassa vuonna 1972. Pop-taiteilija Wilp kuvasi raflaavan virvoitusjuomakampanjansa Düsseldorfissa studiossaan, jonka katolla oli Futuro-talo.

 

Wilpin Futurossa ehti vierailla mielin määrin aikansa julkkiksia, jet-set -porukkaa ja taiteilijoita Yves Kleinista Andy Warholiin. Lyhytelokuvassa Andy Warhol’s Silver Flotations (ohj. Williard Maas, 1966) leijailevat hopeiset heliumtäytteiset tyynyt tuovat mieleen futuromaisen haaveen painovoiman kumoamisesta.

 

Risto Jarvan ohjaama Ruusujen aika (1969) oli ensimmäisiä tyylipuhtaita kotimaisia tieteiselokuvia. Sen eri aikatasoilla liikkuvan tarinan näkemys tulevaisuudesta on huomattavasti synkempi ja teknologiakriittisempi kuin Futuro-talon auraan yleensä liitetty huolettomuus ja svengaava elämäntapa.

 

Dokumenttielokuvan Futuro – tulevaisuuden olotila (ohj. Mika Taanila, 1998) tarinan keskiössä on arkkitehti Suurosen suunnittelema paikallinen hiihtomaja, joka muuttui yllättäen kansainväliseksi utopiaksi kokonaisvaltaisesta ”tulevaisuuden olotilasta.” Uskottiin, että ihmiskunta oli matkalla kohti uutta aikakautta, jossa teknologia voisi ratkaista kaikki ongelmamme: ”1980-luvulla voidaan kokonaisia kerrostaloja rakentaa muovista.”

 

Näytöksen on koonnut ja sen esittelee ohjaaja Mika Taanila.

Elokuvien kesto 54 min, kokonaiskesto alustuksineen noin 80 min.

 

Näytöksessä esitetään seuraavat elokuvat:

Hugh O’Connor, Christopher Chapman: Magic Molecule (Kanada, 1964, 9’)

Stan Vanderbeek: Poemfield No. 7 Peace (USA, 1967-68, 5’)

Berner Oy / Filmitalo Oy: Simca, lentävä lautanen (Suomi, 1966, 1’)

Lillian Schwartz, Ken Knowlton: UFOs (USA, 1971, 3’)

Williard Maas: Andy Warhol’s Silver Flotations (USA, 1966, 5’)

Charles Wilp: Afri-Cola Rausch (Länsi-Saksa, 1968, 1’)

Risto Jarva / Filminor Oy: Ruusujen aika -traileri (Suomi, 1969, 2’)

Mika Taanila: Futuro – tulevaisuuden olotila (Suomi, 1998, 28’)

Huomio: Esitys sisältää välkkyviä valoja.

#HelloEspoo