Villa Elfvikin historiikki julkaistiin – säätyläishuvilasta koko Espoon luontotaloksi
Historiikin on kirjoittanut Heikki Vasara, joka työskenteli Espoon ympäristönsuojelun ja kaupunginmuseon yhteisenä korkeakouluharjoittelijana. Kirja perustuu tuoreeseen tutkimustietoon, aiemmin julkaisemattomiin valokuviin, arkistolähteisiin ja haastatteluihin.
Taiteilijaelämää Laajalahden rannalla
Villa Elfvikin rakennutti 1900-luvun alussa vapaaherratar Elvira Standertskjöld. Huvila toimi aluksi hänen ja tyttärien Lisen ja Thelman kesäpaikkana, myöhemmin kotina. Historiikki kuvaa, miten arki täyttyi taiteesta, kulttuurista ja vilkkaasta seuraelämästä.
Arkkitehti Mauritz Gripenbergin suunnittelema huvila valmistui vuonna 1904. Jugendyksityiskohdat, epäsymmetrinen massoittelu, korkea tiilikatto ja pieniruutuiset ikkunat nostavat Elfvikin tärkeäksi osaksi suomalaista arkkitehtuurihistoriaa.
Kansalaiset pelastivat huvilan purkutuomiolta
Omistajasuvun poistuttua näyttämöltä huvila pääsi rapistumaan, ja 1970–1980-luvuilla sitä uhkasi jopa purku. Lopulta asukkaiden aktiivisuus käänsi suunnan: Espoon kaupunki päätti kunnostaa rakennuksen uuteen käyttöön ja avata sen kaikille luontotalona.
Samalla alueelle perustettiin Laajalahden luonnonsuojelualue. Villa Elfvikistä tuli luontotalo, jossa arkkitehtuuri, kulttuurihistoria ja luontokasvatus nivoutuvat yhteen.
Luontotalo katsoo tulevaisuuteen
Tänä päivänä Villa Elfvik tarjoaa ympäristökasvatusta monille ryhmille, järjestää näyttelyitä ja tapahtumia sekä toimii luontokouluna. Luontotalon päällikön mukaan rakennus pelastui aikanaan kaupunkilaisten ansiosta – ja asukkaiden osallistumisella on tärkeä rooli myös sen tulevaisuudessa.
Historiikin tarkoitus on paitsi tallentaa menneisyys myös vahvistaa ihmisten suhdetta lähiluontoon ja Laajalahden ainutlaatuiseen ympäristöön.
