Saukko viihtyy Espoon virtavesissä, mutta kaupunki tuo vaaroja
Espoo, 18.10.2026. Espoon virtavedet tarjoavat saukolle elinympäristöjä keskellä kasvavaa kaupunkia. Kaupungeissa liikkuvia saukkoja uhkaavat kuitenkin autot, kalastuspyydykset ja ihmisen rakennelmat. Yle tarkasteli eläimen elinoloja 18.10.2026 julkaisemassaan reportaasissa.
Espoon arvokkaita jokireittejä ovat Mankinjoki, Gumbölenjoki ja Nuuksion Myllypuro. Myös Glimsin- ja Glomsinjoki latvapuroineen kuuluvat kaupungin merkittäviin virtavesikohteisiin. Kaupungin luontotietojen mukaan saukko viihtyy näiden vesistöjen muodostamassa ympäristössä.
Sula vesi houkuttelee
Ylen haastatteleman Luonnonvarakeskuksen erityisasiantuntijan Katja Ikosen mukaan kaupunkien lähellä talvellakin sulana pysyvä virtaava vesi auttaa saukkoa saamaan kalaa. Ravinnon äärelle hakeutuva eläin voi kuitenkin päätyä esimerkiksi siltojen alituspaikkoihin, joissa se jää kiinni.
Espoossa vesiluonto rakentuu 74 järvestä, lukuisista lammista ja monipuolisesta puroverkostosta. Maaston jyrkät muodot ja järvien runsaus ovat luoneet erityisen rikkaan virtavesien kokonaisuuden.
Moni puro saa vettä uomansa pohjalla tai penkassa olevasta lähteestä. Tasaisen viileä ja hapekas vesi mahdollistaa esimerkiksi taimenen ja purokatkan menestymisen. Virtavesien ympäristössä elää saukon lisäksi koskikaroja, ja Glomsinjoessa on uhanalaisen purohyrrän ainoa tunnettu esiintymispaikka Suomessa.
Kanta elpyi vuosikymmenten aikana
Saukon nykyinen asema on pitkän kehityksen tulos. Luonnonvarakeskuksen vuoden 2026 lumijälkilaskentojen mukaan Suomen saukkokanta on kasvanut lähes 80 prosenttia 38 vuoden seurantajakson aikana. Koko maan tasolla kanta on kuitenkin pysynyt melko vakaana viimeiset parikymmentä vuotta.
Alueiden välillä on eroja. Etelä- ja Pohjois-Suomessa kasvu jatkuu loivana, kun taas maan keskiosissa kanta on ollut pitkään vakaa. Luken mukaan muut havaintoaineistot viittaavat siihen, että rannikon saukkokanta on voinut kasvaa selvemmin kuin riistakolmioiden laskennat osoittavat.
Hoidosta takaisin luontoon
Ylen reportaasissa seurataan myös Orimattilassa toimivan eläinhoitaja Sari Valtasen työtä. Saukkoja tulee hänen hoitoonsa nykyisin vuosittain. Kymmenisen vuotta aiemmin niitä ei ollut hoidossa lainkaan, ja reportaasin aikaan hänen hoivissaan oli kuusi poikasta.
Valtanen kertoo hoitaneensa huonokuntoisia ja nestehukasta kärsineitä saukonpoikasia. Saukkojen yleisiksi vaaratekijöiksi hän nimeää autojen lisäksi koirat sekä kalastuksessa käytettävät verkot ja katiskat.
Poikaset pidetään hoidossa ihmisarkoina, jotta ne pystyvät palaamaan vapauteen. Ne vapautetaan luontoon 12–15 kuukauden ikäisinä, jolloin myös emo tavallisesti vieroittaisi ne. Valtasen mukaan kaikki hänen hoitamansa saukonpoikaset ovat päässeet takaisin luontoon.
