Perhehoidon valvonta nousi valtakunnalliseen tarkasteluun – vastuu kuuluu myös Länsi-Uudellemaalle

Perhehoidon valvonta nousi valtakunnalliseen tarkasteluun – vastuu kuuluu myös Länsi-Uudellemaalle
Kuvituskuva – Wikimedia Commons (Sumita Roy Dutta), CC BY-SA 4.0.

Espoo, 29.7.2026. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies selvittää, miten hyvinvointialueet valvovat lastensuojelun perhehoitoa, kertoi Yle 29.7.2026. Selvitys on valtakunnallinen, eikä uutisessa esitetty erillistä arviota Länsi-Uudenmaan tai Espoon toiminnasta. Espoossa lastensuojelupalvelut järjestää Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue, joten perhehoidon yleiset valvontavelvoitteet koskevat myös alueella tehtäviä sijoituksia.

Valvonta ei saa jäädä lapsen ilmoituksen varaan

Perhehoidossa sijoitettu lapsi asuu sijaisperheen kodissa. Kodinomaisuus on hoitomuodon vahvuus, mutta se tekee valvonnasta erilaisen kuin ympärivuorokautisesti miehitetyssä laitoksessa.

Ylen mukaan valvonnan haasteena voi olla se, että ongelmat tulevat viranomaisten tietoon vasta lapsen, sijaisperheen tai muun läheisen ilmoituksen kautta. Lapsella ei kuitenkaan aina ole sanoja, uskallusta tai mahdollisuutta kertoa kokemuksistaan oma-aloitteisesti.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan riittämätön valvonta on yksi tekijöistä, jotka vaikeuttavat perhehoidon kehittämistä. Valvonnan tehtävänä ei ole ainoastaan puuttua havaittuihin epäkohtiin, vaan varmistaa ennakolta, että lapsi saa tarvitsemansa hoidon, tuen ja palvelut.

Perhehoito on ensisijainen vaihtoehto

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen palvelukuvauksen mukaan perhehoito on ensisijainen vaihtoehto silloin, kun lapsi ei voi asua omien vanhempiensa kanssa. Ratkaisu pyrkii tarjoamaan mahdollisimman tavallisen ja pysyvän perhearjen.

Perhehoidon onnistuminen vaatii lapsen kuulemisen lisäksi riittävää tukea sijaisperheelle. Haasteisiin pitäisi päästä tarttumaan ennen kuin ristiriidat kasvavat niin suuriksi, että sijoitus katkeaa ja lapsi joutuu muuttamaan jälleen uuteen paikkaan.

Selvitys voi selkeyttää käytäntöjä

Valtakunnallinen tarkastelu tarjoaa mahdollisuuden tunnistaa hyvinvointialueiden välisiä eroja ja levittää toimivia käytäntöjä. Käytännön kehittämisessä huomio voi kohdistua esimerkiksi seuraaviin asioihin:

  • Lapsen säännöllisiin ja rauhallisiin tapaamisiin ilman sijaisvanhempien läsnäoloa.
  • Huoli-ilmoitusten ja ristiriitatilanteiden nopeaan käsittelyyn.
  • Sijaisperheiden neuvontaan, koulutukseen ja saatavilla olevaan kriisitukeen.
  • Valvontakäyntien, havaintojen ja sovittujen korjausten järjestelmälliseen dokumentointiin.

Selkeämpi valvonta voi tukea sekä sijoitettua lasta että sijaisperhettä. Tavoitteena on, että ongelmat havaitaan ajoissa ja lapselle rakennettu arki voi jatkua mahdollisimman turvallisena ja vakaana.

Lähteet